Hyvää alkanutta syyskuuta! :) Vielä riittää lämpöä, ainakin siltä tuntui äskön kun tulin lenkiltä. Toisessa kädessä vaunut, toisessa hihna - alkaa näyttää ulkopuolisenkin silmin jo ihan normaalilta lenkkeilyltä ;) Eilen mentiin tällä kokoonpanolla ensimmäistä kertaa ja tänään molemmat kädet osoitti jo samaan menosuuntaan.
Meidän perheessä lenkkeily on rutiini siinä missä ruoanlaitto - isorotuinen koira kun sitä vaatii. Joskus tänne kirjotinkin ilmaisen mainoksen Sports Trackerista: edelleen on sovellus käytössä ja kilometrejä on kertynyt alle vuodessa yli 800. Niin niitä vaan kertyy vaikken itse pidä kävelyä sinänsä liikuntana vaan enemmänkin ulkoiluna. Jaden myötä juoksulenkit muuttui näihin kävelylenkkeihin, koska pentukoiraa ei saa juoksuttaa. Ens keväänä on Jadella juoksukoulutus edessä :) Saan vihdoin ja viimein (toivottavasti) sen aina haaveilemani juoksukaverin!!
Vauva kolme viikkoa ja perhe lenkkeilee? Ihmettelin viikko sitten vielä, kuinka kukaan ikipäivänä synnytyksen jälkeen voi normaalisti liikkua?!! Täytyy sanoa, että ihmeellinen on tämä ihmiskeho kun palautuu niin nopeasti itsekseen. Nyt ulkoillessa mietin vaan kuinka mahtava tunne, kun voi kävellä hieman vauhdikkaamminkin ilman puuskuttamista, supistuksia ja maitohapoilla olevia jalkoja :P Aika kevyt olo, sanoisinko.