Toki vauvani on mahavaivainen. Illat ovat suurimmaksi osaksi itkuisia ja hereillä ollessaan tyttö ei viihdy yksin, koska masua vääntää. Toisaalta myös huomaan, että päivällä hyvin nukkuessaan (kun kerkeän tehdä töitä) minulla kerkeää aina tulla jo ikävä. Että ehkä tuo paljoinen sylittely on äidillekin tärkeä asia ;)
Niin, siis päivän hiljaiset tunnit olen ompelukoneen ääressä. Asiakkaille valmistuu töitä, tässä minun aikataulussa. Illalla myös iskän hoitaessa kerkeän hyvin ommella. Että ehkä ne äidit nämä ajat surffailevat netissä ;)
Kuvitin tämän postauksen puhelinkuvillani. Syksyinen ilma on ollut satumainen ja edelliset kaksi kuvaa on lähimetsästämme. Eilen illalla sumu ja pimeys teki olon ihan epätodelliseksi - tuntui ettei näe mitään :)
Sunnuntaina mulla oli synttärit ja sain mieheltä lahjaksi ihanan työvalon, jonka hän oli entisöinyt työpaikallaan. Musta on niin hienoja tällaiset lahjat, joista ei itse tiedä yhtään mitään! Ja vielä kierrätettykin. Nyt näkee ommella, pimeinäkin iltoina - mustaa vaatetta ommellessa silmät menee aivan solmuun :) (Työpisteeni on tällä hetkellä niin sekaisin ja kankaiden valloittama, että kuvan otan lampusta joskus myöhemmin.)
Tämänkin kirjoittelun aikana olen käynyt monet kerrat laittamassa tuttia "nukkuvan" tytön suuhun. Hän on kuitenkin niin väsynyt, ettei jaksa olla hereilläkään. Miten sitten, kun tässä olisikin vauvan lisäksi toinen jo vanhempi lapsi jaloissa?
Äidit, voi että arvostan teitä jokaista.