Rakas tuoli sai taas uuden ilmeen. Edellisen kerran saman projektin tein ennen meidän naimisiin menoa, mutta tässä kodissa nojatuoli ei löytänyt paikkaansa punaisena.
Vieteltiin eräs helmikuinen päivä naisten kanssa "käsityöiltaa" ja silloin painoin kuviot tuolin kankaisiin. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun lähdin yksin ilman tyttöä. Hyvin meni ilta! Isin kanssa tyttö viihtyy kotona, äidillä taisi olla enemmän vaikeuksia ;) Miten voikin tulla niin tyhjä olo?
Ennen-jälkeen. Tuoli on alkujaan miehen mummolasta. Se on hankittu kalusteliikkeestä ehkä 60-luvulla, ei siis olekaan papan itse tekemä niinkuin oletin tuolin rakenteita tutkiessani.
Sieltä se löysi paikkansa työhuoneesta :) Sohva myytiin pois ja tuolin vieressä seisoo minun lapsuudesta tuttu lipasto. Pidän kovasti tällaisesta yksinkertaisesta muotoilusta ja maalatusta puusta huonekaluissa. Nämä ovat minulle ihan aarteita!